Tän vauva-arjen keskellä sitä unohtaa oman "terapian".
No mutta, paljon on taas tapahtunu. Meidän neiti on käyny läpi maitoaltistuksen, jonka tulos oli "ei maitoallergiaa". Neiti on myös alottanu maistelemaan kiinteitä ja juomaan pari kertaa päivässä velliä.Lääkärin ohjeistushan oli sairaalasta päästessä, että tyttö alkaisi maistella kiinteitä jo parin kuukauden iässä, pienen koonsa vuoksi. Iloisesti neiti on vastaanottanut porkkanaa&perunaa sekä luumusosetta mutta vatsaan siitä ei ainakaan ole vielä ollut apua. Koliikki siis jatkuu edelleen. Toiveikkaana tosin oon ollut että kolmen kuukauden täyttyessä neiti alkaisi rauhottumaan. On kuitenkin jännä miten hyvin on sattunu, että ne päivät kun on toivottu ettei neidin vatsaa vääntäisi on mennyt täydellisesti. Nimenanto,joulu ja uusivuosi.
Jouluaattona tyttö nukkui ja ohi meni niin joulupukit kuin myös joululaulut. Illalla tietysti otettiin kiinni päivällä unohtuneet itkut mutta pääasia oli, että tyttö sai levätä ja myös toiset saivat joulurauhan. Ainiin ja onhan meidän neiti alkanu hymyilemään sitten viimeisen kirjotuksen! se hymy kyllä saa unohtamaan kaiken ikävän.
Oltiin päätetty ettei tänä jouluna osteltaisi neidille montaa lahjaa, eihän tyttö vielä ymmärrä ja isovanhemmat ois varmasti ostanu kaapit täyteen kaikenlaista..noh, toisin kävi. Lopulta huomattiin, että lahjoina oli neidille uusi sänky, ainakin 4 eri vaatekertaa, kirja, monia erilaisia leluja sekä Puman lahjapaketti johon kuului kengät ja paita. Se siitä "pari pientä lahjaa"-ideasta.
Pari viikkoa sitten aloin mitata kuumetta ihan muuten vaan uudella korvakuumemittarilla ja kauhukseni huomasin, että mulla oli lämpöä! minä joka en koskaan kuumeile olin kipeänä! Ajattelin sen johtuvan jo menneestä flunssasta mutta kuumeilua jatkui viikon ajan ja pahimmillaan kuume nousi jo yli 38 asteen. Aloin miettiä voisko kuumeilu olla yhteydessä outoihin vatsakipuihin ja päätin soittaa terveyskeskukseen. Sain ajan samalle päivälle. Menin vastaanotolle, jossa hoitaja otti tulehdusarvot. Hoitajan jälkeen kävin lääkärin luona joka teki tutkimuksia ja määräsi vielä lisää kokeita.
Lopulta pääsin takaisin lääkärin luokse joka kertoi vaivan olevan kohtutulehdus. Hoitona kaksi 10 päivän antibioottikuuria ja lepoa. Mahtavaa, yhteinen joululoma ja uusivuosikin tulossa.. Onneksi lääkkeet alkoi purra jo toisena päivänä ja kuume lähti laskemaan. Kyllä tässä on jo alkanut miettiä onko enää mitään mitä on kokematta tämän raskauden ja synnytyksen jälkeisen ajan kanssa..
Ja sitten asiasta kukkapurkkiin! Oon tässä vauva-arjen lomassa mietiskelly kuinka sitä usein puhutaan, että parisuhde kärsii ja riitoja tulee ym.
Mää oon sitä mieltä että se on ihan höpönpöppöä! Vaikka meidän neiti on vaativa, itkunen ja erittäin läheisyydenkipeä on meidän parisuhde vaan vahvistunu.
Mun mielestä vauvan syntyessä se kiintymys ja sitoutuminen toista kohtaan vaan vahvistuu.
Voihan se toki olla että toisille on vaikea sopeutua tilanteeseen jossa ollaankin vanhempia eikä enää pelkästään kumppaneita toiselle. Musta kuitenkin tuntuu että jos kerta on valinnu ihmisen vierelleen jonka kanssa on lupautunu viettämään elämänsä niin miksi sen lupauksen tai kiintymyksen tai ennen kaikkea rakkauden rikkois lapsi, joka on kuitenkin tulos siitä kaikesta rakkaudesta, kiintymyksestä ja sitoutumisesta.
Tähän on varmaan paljon kaikkia psykologisia tutkimuksia ym. ja vaikka oon tosi kiinnostunu psykologiasta on tää aihe mulle aika yksinkertanen. Jos on luvannu rakastaa toista ihmistä ja olla uskollinen myötä-ja vastoinkäymisissä niin miten sen lupauksen pitäminen voi olla niin hankalaa ?
Lapsen hoitaminen on raskasta, minä jos kuka sen oon oppinu mutta ei sen vuoksi tarvi luopua oman elämänkumppanin läheisyydestä tai sen oman parisuhteen hoitamisesta.
Minä ainaki koen että se jos mikä on voimaannuttavaa kun saa käpertyä raskaan päivän jälkeen oman rakkaan kainaloon. Eikä kehu, hymy, halaus tai suukko maksa mitään..saati että se veis voimia. Vauva-arjen keskellä oon ainaki ite huomannu että pelkkä halaus voi olla jotain niin hienoa että melkein itkettää.Oon oppinu omasta miehestäni niin paljon uutta ja myös rakastunu ihan uudelleen sen myötä kun oon huomannu miten täydellinen isä hän on meidän rakkaalle tytölle.
Nyt on joulu vietetty ja kuusi purettu..uusi kokonainen vuosi pyörähtänyt käyntiin. Seuraavaa etappia kohti mennään. Kyllä tämä tästä, mullahan on maailman paras oma pieni perhe. Rakas lapsi ja elämäni rakkaus mun vierellä. Ei nämä asiat ihan huonosti siis oo ;)
Hyvää alkanutta uuttavuotta kaikille!
