Odottavan aika on pitkä

Mää oon nyt kyllä vähän nolona, kun taas on menny joku sata vuotta viime kirjotuksesta. 

No mutta, kaikkea ihanaa on tapahtumassa tänä keväänä! Ihan ekkana: Me lähtään isukin kanssa reissuun! Toukokuulle ostettiin lennot ihanaan, vihreään Irlantiin. Lähtö on 16.5.2014 ja takas ollaan 20.5.2014. Kolme yötä Irlannissa ja tullessa yks yö Helsingissä ennen lentoa takas Ouluun. Me niin ootetaan tota reissua. Oon aina haaveillu käyväni Irlannissa ja nyt se on viimein totta. Sehän vois olla meidän häämatka, näin niinku kaks vuotta myöhässä, hehe. Ja samalla se on meidän isukin synttärimatka, sattuu sopivasti hääpäivän ja synttäreiden väliin tuo reissu. Guinnessin tehtaalla käydään ehottomasti kierros, sen lisäksi sitten Glendalough:ssa National Parkissa. Enniskerryyn mennään kaheksi yöksi ja yheksi yöksi minun serkun luo Dubliniin (mikäli vielä asuvat siellä!). Tässäpä vähän googlettamalla löytyneitä kuvia niistä maisemista mihin mennään!

Vesiputous Enniskerryssä

Vesiputous Enniskerryssä

Glendalough

Ja Enniskerryssä ajateltiin yöpyä Bed&Breakfast majotuksessa.

Jotain tällasta <3

Jotain tällasta <3

Nyt on taas hiljasta kun neiti nukkuu ja saan ihan itekseni kirjotella blogiin ja juoda kahvia. Annoin myös ittelleni luvan syödä korvapuustia kun sisko ja hänen mies ystävällisesti toivat mukanaan kun kävivät aamukaffella. Ollaan neidin kanssa taas flunssassa ja alan pikkuhiljaa kyllästyä tähän. Tämä on jo ööö, viides (?) flunssa tässä muutaman kuukauden sisään ja oon varma että se johtuu tästä asunnosta. Ennen ei sairasteltu ollenkaan! Itseasiassa tää flunssa ja nykynen asunnon tilanne vois toimia "aasinsiltana" siihen seuraavaan kevään odottamisen aiheeseen nimittäin....MUUTTO! Ainakin toivon mukaan muutetaan tässä kevään aikana. Aluksi etittiin pelkästään rivitaloasuntoa mutta laajennettiin hakua luhtitalon alakertaan ja nyt ollaan jo päädytty siihen että voitais muuttaa myös kerrostaloon jos sopiva asunto hissillisestä kerrostalosta löytyis. Ja nyt ollaanki itseasiassa menossa huomenna kattomaan yhtä tosi kivaa ja tosi kivalta paikalta, ois yks ihana ystäväkin lähellä. <3 Noh, mutta ei mennä asioiden edelle kuitenkaan. Haluaisin vaan niiiin paljon jo uuden asunnon, en enää jaksa ettiä. 

Meidän neiti on oppinu jo kävelemään! ihan uskomatonta, äskönhän se oli vielä vauva! Tai no ei se vielä koko aikaa kävele mutta kyllä se pääosin yrittää kävelemällä jo edetä ja onnistuuki siinä jo yllättävän hienosti! Välillä ihan säikähtää, kun se kävelee vastaan. Niin ja sanojakin tulee jo vaikka mitä..mm.Äiti, kato, joo, kiitti, kiikkaa, pappa, mamma...vieläköhän niitä muita oli. Onhan se ihanaa kun se huutelee "äitiiii!" sulattaa sydämmen <3

Tänään on ihana sää ja nautiskelen siitä näin blogia kirjotellen ja ikkunasta ulos kattoen, hehee. Ei mutta ei sitä flunssassa jaksa lähtä kovin hirveesti tuonne ulos riehumaan. Ja piristää tuo aurinko mieltä pelkästään ikkunan kauttaki. 

Huomenna me kuitenkin aijotaan liikkua ulos päivälläkin nimittäin mennään sinne asuntonäyttöön jo aamupäivällä ja iltapäivällä meidän neiti alottaa musiikkikerhon! Se on kyllä sinne ihan omiaan, on niin kova tanssimaan..oli se musiikki sitten mitä hyvänsä! 

En oo vieläkään laittanu niitä 1v. kuvia neidistä, tai sitä päivitystä. Oon ihan luuseri kun en oo saanu aikaseksi. Mutta ehkä mää seuraavassa postauksessa sitten..(niin niin!) 

No mutta tässä vielä tunnelmia mamman vapaasta hetkestä kuvien muodossa.

Tuo aurinko!! ihanaa.

Kahvia ja pullaa

Ajatuksia lähtökohdista ja jatkosta

Aikaa on taas menny ihan liikaa, sillä meidän neiti täyttää kohta 1v 2kk. Lupasin postata niitä 1v. kuvauksia käsitelleen jutun kunhan ollaan kuvat saatu ittellemme mutta nyt sitä täytyy siirtää kun en omalle koneelleni pääse vielä melkein viikkoon. 

Maasta se pienikin ponnistaa. Neiti syntymän jälkeen keskoskaapissa.

Oli kuitenkin jonkulainen tarve tulla kirjottelemaan..luin nimittäin minun rakkaan aviomieheni antamaa synttärilahjaa; 876 Grammaa- Pirpanan tarina ja eihän tää itkuherkkä mamma voi yhtäjaksosesti kovin kauaa lukea kirjaa, joka käsittelee juurikin sitä aihepiiriä mikä on itselle niin tärkeä ja niin lähellä. Meidän neiti ei käytännössä kärsiny pahoistakaan keskosuuteen liittyvistä ongelmista mutta liikaa siltikin. 

Oon nyt viimesen kuukauden ajan miettinyt myös tän keskosuuden ja allergioiden yhteyttä. Onko niillä yhteys ja miten siltä ois voinu välttyä? No, siis tosiasiahan on että ei me oltais mitenkään voitu tietää mitä tulee tapahtumaan. Oon kuitenkin nyt pohtinut, että voiko aikasella kiinteiden alotuksella ja allergioilla olla meidän neitin kannalta joku yhteys? Mitä enemmän luen tätä 875 Grammaa- kirjaa sitä enemmän ymmärrän että nämä pikkuset vauvat, jotka syystä tai toisesta tuodaan maailmaan liian aikasin on kehityksessä vielä huomattavan paljon jäljessä. Ei sitä turhaan sanota, että viikolla, jopa päivällä voi olla niin suuri merkitys. Sikiö kun kehittää ensin mm.aivojen toimintaa, jää sillon ruoansulatus ja suoliston kehitys huomattavasti myöhemmälle..mikä taas ainakin mun maalaisjärjen mukaan altistaa ruoansulatus/suolisto-oireille myöhemmin. Enhän mää lääkäri oo mutta jotenkin ajattelisin, että huonosti kehittyny suolisto+aikaisin alotetut kiinteät ruuat ei välttämättä oo mikään paras yhdistelmä. 

Kun me kotiuduttiin neitin sairaalataipaleelta, ajattelin että ihan järkevältä kuulostaa ohjeet aikaistetusta kiinteiden alotuksesta..neidin syntymäpaino oli kuitenkin normaalia pienempi ja voimistuminen oli enemmän kun toivottua. Nyt oon kuitenkin miettiny, että oisko näiltä allergioilta voitu välttyä, jos kiinteiden alotusta ois lykätty. Eihän se jossittelu mitään auta mutta aina välillä sitä miettii että oltasko voitu tehä jotain toisin. 

Huomenna ois taas aika allergiapolille ja ravitsemusterapeutille. Toivon, että rt:n vastaanotolla saadaan jotain uutta tietoa taas ja että mahollisesti meidän neidille löydettäis jotain sopivia lisäravinteita..kalkkia ym. jotta kehitys lähtis taas nousuun. 

Kaiken kaikkiaan viimenen kuukausi on ollu ehkä helpoin koko tän 1v2kk aikana. Vaihdettiin peruna riisiin ja sen myötä on tuntunu että lähes kaikki asiat on helpottunu. Neiti on jopa nukkunu 3 tunninki pätkiä! ihan älytöntä. Kyllä me vielä täältä noustaan ja kohta meidänki neiti juoksee niinku muutki, vahvempana ku koskaan! :) 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!!

Vuosikas

Ohoh, 1v. synttäribileistä on jo yli viikko!
Meillä oli oikein mukavat synttäribileet. Lisäksi tää mamma pääsi vähän tuulettumaan samaisena viikonloppuna ihanien tyttöjen kanssa Pmmp:n keikalle. Keikka oli ihan mahtava, tunnelma loistava ja seura mitä parhain. <3
Neitin synttärikakku haettiin lauantaina aamulla ja olihan se sievä! Maidoton ja gluteeniton kakku maistu myös oikein hyvin meidän pikkulikalle.

Meidän hieno kakku

Juhlimassa mukana oli perheen ja kummien lisäksi muutama läheinen ystävä, saan olla kyllä kiitollinen että meidän elämään on tullut niin ihania ihmisiä. Ilman kaikki läheisiä ihmisiä ois aika rankkaa, ellei mahdotontakin jaksaa.

Neiti sai aivan ihania lahjoja! Kaikkia en kerennyt kuvaamaan ja nyt ne on jo ympäri asuntoa...mutta tässä muutamia ihania lahjoja

Taaperokärry, jonka idean neiti tais ymmärtää vähän väärin ;)

Tämä on ollu kyllä ihan super suosittu meillä!

Suloinen yövalo

Ihana kilppari-vetolelu

Duplot on in :)

Ihana villapuku,jonka minun rakas ystävä oli neidille tehnyt

Synttäreiden jälkeisellä viikolla meillä kävi Ossi kuvailemassa tyttöä ja vähän samalla koko perhettäkin. Laitan siitä kuvaussessiosta erillisen päivityksen kunhan kaikki kuvat saadaan meille asti. Neiti oli reippaana vaikkakin tavanomaista hiljasempi ja rauhallisempi. Lisäksi syli ois ollu kaikkein mieluisin paikka valokuvauksen aikana, tais vähän jännittää ;)
Kuvista tuli aivan ihania!

Nyt viime viikonloppu istuttiinkin sitten päivystyksessä kun neitiin iski enterorokko/joku virustauti. Yltäpäältä rakkulanäppyjen peitossa ja korkeassa kuumeessa meni koko viikonloppu. Nesteytys onnistuttiin välttämään kun likka päättikin reilun vuorokauden syömättömyyden/juomattomuuden jälkeen reipastua. Kuume oli jo sunnuntaina pois ja ruokakin maistu. Mutta voin kertoa, että äidin ja isin usko oli koetuksella kun pari vuorokautta käytännössä valvottiin. Huhhuh.
Eilen oli neuvolapäiväkin. Pituutta oli tullu 2,5cm ja painoakin jopa 100g :D Juhlia saatiin siis, nimittäin viime kerroilla se paino on yleensä menny miinukselle..

Nyt me sitten jännitetään että miten torstaina käy kun on aika allergiapolille. Pahoin pelkään, että sielläkin aletaan tälle "siedätetään, siedätetään"-linjalle. Tosiasia vaan on ettei meillä enää kenenkään terveys kestä tätä siedättämistä. Joskushan meidänki on saatava nukkua.
Jännätään siis että kuinka käy. En aijo poistua sieltä polilta ennen ku joku alkaa meitä auttamaan!

Likka 1v.

No mutta, tää mamma ois nyt sitten virallisesti ens kesän loppuun saakka kotona. Hoitovapaa siis jatkuu.

Lisää kuvateksti

Eihän tuota tyttöä vois hoitoon viedäkkään kun allergiat vaivaa..
Nyt mulla jo ajatus pomppii ja lisäksi tuolta makkarista kuuluu "kalikali", tais mamman pikku enkeli herätä!

Mukavaa viikkoa kaikille :)

Vuosi rakkautta

Mulla on taas niin paljon ajatuksia ettei niistä itekkään saa selvää, mutta koitan jotenki jäsennellä asioita.

Neiti siis täytti eilen 1v. En voi uskoa, että siitä on oikeesti jo vuosi kun tuo meidän neiti saapu maailmaan. Nyt kun astuu ulos ovesta muistaa täydellisesti sen olotilan, joka mulla oli vuosi sitten. Hämmennystä, iloa, rakkautta ja pelkoa. Mitä tulee tapahtumaan, miten meidän tyttö pärjää? Ilma on tänäkin vuonna tismalleen samanlainen ku viime vuonna tähän aikaan. Viime vuonna sato ensilumi samana päivänä kun meijän sinnikäs pikkulikka tuli maailmaan. Muistan kun neiti "viimein" siirrettiin teho-osastolta lastenosastolle..muistan kuinka mun olo oli yhtäaikaa superväsy ja superpirteä. Tuntu ettei se matka sairaalassa pääty koskaan. Nyt se sairaalassa vietetty aika tuntuu kuitenki niin kaukaselta, vaikka samalla tuntuukin ku se ois ollu eilinen.

Näin meillä seistään!

Nyt tuo 1v. ei pysy enää lattialla juuri ollenkaan. Se nousee tuoleja,sohvaa,tv-tasoa ja ties millon mitäkin vasten seisomaan ja ottaa sivuaskeleita tukea vasten. Pitkä matka on kuljettu sieltä teho-osaston suojista tähän päivään.

Kyllä mää myönnän, että suuri haikeus iskee kun mietin millanen tää ensimmäinen vuosi ois voinu olla. Ihanaa, seesteistä vauva-aikaa, jokelteluja, leikkejä ja hymyjä. Kaikkea niitä on myös meidän arkeen sisältyny, mutta niin paljon myös vastoinkäymisiä. En kuitenkaan vaihtais hetkeäkään pois. Tää ensimmäinen vuosi on opettanu niin paljon myös musta itestäni. Oon aina ollu aika pessimistinen mutta koko tämän allergiataipaleen aikana oon muuttunu tosi paljon. Sitä on vaan pakko oikeesti ajatella että huomenna kaikki on paremmin, ei sitä muuten jaksa. Vaikka normaalistikkin lapsi menee kaiken edelle ja on elämässä se ykkönen tärkeysjärjestyksessä on tää allergiataival pistäny senkin asian ihan uusiin mittakaavoihin. Ihan koko ajan on ajatukset tytössä, allergioissa, ruokakokeiluissa, rotaatioruokailussa, ruokapäiväkirjoissa ja millon missäkin. On vaikea keskittyä mihinkään muuhun asiaan kun päässä on niin paljon epäselviä kiemuroita.

Maalari maalaa

Muutama päivä sitten neidin iho lehahti taas ruvelle ja tottakai se aiheutti älyttömän pettymyksen. Ei siis vieläkään mitään muutosta, huoh. MUTTA!! käännekohtia on (EHKÄ) tapahtunut! Oon super ilonen nyt! Maito vaihdettiin Peptistä Neocateen.. lisäksi peruna vaihdettiin riisiin ja nyt on jo yks yö menny vähän paremmin. Lisäksi iho saatiin kuriin ataraxilla ja sillä että peruna ja pepti jäi pois (ainakin uskon niin). Myös eilispäivä/ilta ja tämä päivä on ollu huomattavasti lepposampia. Neiti viihtyy ja leikkii ilosena. Höpöttää ja naureskelee. Se on oikeesti näin mamman silmälle,korvalle ja mielelle aikamoinen ilo. Nyt myös päikkäreille ruettiin erittäin helposti aikasempaan nähden.
Edelleen on ruokavaliossa aivan yhtä vähän ruoka-aineita ja refluksilääke menee vieläkin mutta oon jo taas vähän toiveikkaampi. Nyt kun vielä saatais se aika allergiapolille niin eiköhän meillä ala asiat selvitä.

Eilen neiti saikin jo hienoja lahjoja kun kylässä kävi mummo ja pappa sekä kummisetä.

Lahjoja

Viikonloppuna juhlitaan siis meidän 1-vuotiasta prinsessaa yhessä ystävien ja perheiden kanssa. Mun täytyy kyllä sanoa että juhlin tuota neitiä mielelläni vaikka koko vuoden. Kaikista meistä se on kuitenkin se kaikkein sinnikkäin. Se on täydellinen, kaikkine allergioineenkin. Se on meidän elämän valo ja ilo. Se on minun rakas

<3

1v.! <3

Tattarileipää synttäripäivän kunniaksi :) 

Leijonaemon vaistoja allergiataistelussa

Jahas, onpas tästä taas aikaa. Tyttö täyttää tasan viikon päästä vuoden eikä meillä vieläkään nukuta. Hitaasti ja varmasti ollaan menty askel kerrallaan kohti "parempaa huomista". Täytyy sanoa, että viimesen kolmen kuukauden aikana oon oppinu allergioista enemmän ku varmasti moni tulee koko elämänsä aikana oppimaan.

Tällanen purkki se kuuluisa neocate on.

Tytöllä on siis jo suljettu ruokavaliosta pois maito, soija, kananmuna, suomalaiset viljat, porkkana, omena, päärynä, mansikka ja kana. Enkä nyt jaksa ajatella tarpeeksi, että oliko tuossa edes koko lista. No mutta siis tällä hetkellä neiti saa maitona apteekista Nutrilon Peptiä ja kiinteinä ruokina perunaa,poroa,banaania ja tattaria. Niissä on edelleen vielä joku joka allergisoi ja senpä takia käytiin jo varmaan kolmatta kertaa yksityisellä allergialääkärillä, joka totes että kyllä te ootte jo kaikkenne antanu ja kokeillu..on tässä syytä laittaa kiireellisenä lähetettä allergiapolille ja alkaa selvittää mistä me sitä apua saatais. Lisäksi otetaan kokeiluun viimenen vaihtoehto maidoista, se kallein, Neocate. Täytyy kyllä sanoa, että pistää niin vihaksi miten paljon näitä allergioita ja allergiaperheitä vähätellään. Ensinnäkin lääkärikäynnit on super kalliita ja sen kaiken valvomisen ja lääkärissä juoksemisen lisäksi sitä joutuu omakustanteisesti kokeilemaan näitä maitoja. Esimerkiksi tää Neocate maksaa apteekissa 64 euroa/purkki. Purkissa on 400g jauhetta joka siis esimerkiksi meidän käytössä kestää alle viikon. ONNEKSI on olemassa tämä sosiaalinen media, jonka myötä oon tutustunu jo muutamiin allergialasten äiteihin ja myös sitä kautta sain apua meidän maitohankintoihin, ettei jouduta maksamaan tätä jäätävää hintaa tosta Neocatesta, koska suoraan sanottuna ei meillä ois siihen koskaan varaa. Ja siis tää Neocatehan nyt on maito, johon tarvii 3(!!!) altistusta. Elikkä siis me tarvittais vielä lausunto lääkäriltä (ja tää lausuntoki maksaa 80e) että meidän tytölle ei sovi myöskään nämä pilkotut maidot vaan pelkästään Neocate..ja se lausunto tulis toimittaa kelaan ja sitten kela siellä päivittelee ja miettii asiaa että jaahas ruetaanko tälle perheelle nyt korvaamaan tämä maito. Koko sen kelan mietinnän ajan joutuu siis ostamaan maidot omakustanteisesti.
Kunnallisesta lääkäristä ei meille oo ollu apua. Sieltä kommentit on että viljat pitäis alottaa tytölle vuoden iässä (eli viikon päästä..) ja että ruokavaliota tulis vaan laajentaa ja laajentaa. Ihottumat ja huonot yöt ei kuulema haittaa, sitten kun korvat turpoaa niin ei saa antaa enempää. Mun päähän ei vaan yksinkertasesti mahdu, että miksi lasta täytyy rääkätä syöttämällä sille ruoka-aineita joista ihan selkeästi näkee että se tekee lapsen kipeäksi, aiheuttaa iho-oireita ja ties mitä. Nähtiinhän se meidän neidinki kohalla..joku ruoka-aine aiheutti ihon pahat reaktiot, niin pahat että täyty lähtä päivystykseen.
Tässä mun tekstissä ei taas oo päätä eikä häntää kun oon niin pyörällä päästäni ja niin vihanen. En vaan voi käsittää miksei allergioihin tunnu kukaan saavan apua. Tässä vertaistuki yhteisössä johon itekki liityin on niin mahtavaa porukkaa joista oikeasti lähes jokainen perhe on joutunu kulkemaan niin kivisen ja pitkän tien ennen kun joku on ottanu oikeasti tosissaan asiat ja on saatu apua viimein. Mun sympatiat menee kyllä aivan täysin jokaiselle perheelle joka painii näiden allergioiden kanssa. Jos me vanhemmat ei ajeta meidän oman lapsen asiaa niin kuka sitten?

Tukekaa allergia-asiaa. Tutustukaa, perehtykää.

9kk valvomista

Huhhuh, nyt voisin vaikka sanoa olevani ylpeä mun pikkuperheestä. Meidän jokapäiväiset itkut ja hampaiden kiristykset ei ookkaan johtunu siitä, että meidän likka ois jotenki huono nukkumaan tai muuten vaan levoton niin öisin ku päivisinki. Sen taustalla oli ihan oikeeki syy..nimittäin maitoallergia. Nyt sitten selvitykseen tulis myös muut maholliset allergiat. Pitkä prosessihan tää on ollu ja täytyy myöntää, että ei se helppoakaan oo ollu.
Kaikkihan tää lähti nyt siitä kun äidinvaisto sano ettei tää nyt enää voi olla mahollista ja kyllä ton lapsen joskus pitäis nukkuakkin vaikka kuinka levoton oiskin. Tässä vaiheessa sitten kuvioon astui sosiaalinen media, Facebook. Siellä sitten kyselin muilta äideiltä josko jollain ois antaa jotain neuvoa meidän likan kummallisiin kouristeluihin ja yöllisiin itkuihin/heräilyihin. Sieltä sain neuvoja alkaa penkomaan allergiat läpi ja varasinki heti yksityiselle lääkärille ajan. Siellä sitten asiansa hienosti osaava vanhempi naislääkäri neuvoi aloittamaan maitoaltistuksen. Noh, soijamaito alotettiin ja heti eka yönä nukuttiin enemmän kun yhtenäkään aijempana yönä sen 9kk aikana. Vajaan viikon ajan tyttö jakso nukkua ja olla ilonen mutta sitten alko päivisin tulla ikäviä kipristelyjä, jonka vuoksi aloin epäileen onko se sittenkään maitoallergiaa. Soijamaidolla kuitenki jatkettiin kaikesta huolimatta.
Nyt sunnuntaina sitten kokeiltiin lääkärin ohjeiden mukaan vaihtaa takas tavalliseen korvikkeeseen..noh, eihän se hyvin menny. Tyttö huusi vuorokauden ja väänsi itteään mitä kummallisempiin asentoihin. Maanantai-illan jälkeen ei paljon tavallista maitoa enää neidille juotettu. Nyt sitte aletaan kokeilla muita ruoka-aineita..taustallahan voi siis olla moni muukin allergia.

Tavallaan on helpottavaa viimein tietää, että tähän kaikkeen valvomiseen ja itkuun on joku ihan oikee syy.
Sitä oli jo niin väsyny, että tuntu niin ku ois humalassa kävelly ympäriinsä. Eikä se ollu vaan kuvitelmaa, niinku itekki alko jo luulla kun mitään syytä ei löytyny. Silti on tympeetä, jos se rakkaista rakkain ihminen joutuu kärsimään allergioista. Onni on kuitenki, että lasten allergiat usein iän myötä häviää..

Niinku alussa jo sanoinki niin oon super ylpee meijän perheestä. Kaikesta valvomisesta ja itkuista huolimatta ollaan vahvempia ku ikinä ja mitä rakkauteen tulee niin se on vähintäänki triplaantunu tän kaiken keskellä. Sitä oppii arvostaan myös omaa kumppania ihan eri tavalla kun näkee miten se jaksaa tukea ja kannustaa vaikka kuinka väsyttää.
Huh, kahvin juontiin ja uusien haasteiden kimppuun ;)

Kesä ja kärpäset, lovelove!!

Oi ja voi.. Oon taas ollu niin super kiireinen etten oo kerenny paljon kirjotella. Ihanaa kun nää mun kaikki merkinnät alkaa samalla tavalla.. "onpa menny aikaa.." jne.


Nyt vielä meidän neiti sairastu vatsatautiin. Onneksi se on jo ohi menossa. On se vaan niin kurjaa kun oma lapsi sairastaa. Sitä putoaa ite ihan maan alle kun ei vaan osaa auttaa toista. Eipä sitä voinu muuta kun yrittää nesteyttää ja hoitaa sylissä. Huh, toivottavasti meidän huusholliin ei ihan pian rantaudu mitään uusia pöpöjä. Ei meinaan äiti ehkä kestäis katsoa taas lapsen kärsimystä. Tyttö nyt ei paljon muistele oksentamista enää ja onki taas oma ihana jutteleva ittensä.. joskin vähän väsyny (kahet päikkärit jo takana)

No mutta nyt on kesä ja kärpäset! I'm loving it. On saatu väriä pintaan ja on niiiiiin ihana kun ei tarvi enää pukea neidillekkään niin kamalan paljon vaatetta! ei muuta ku t-paidassa tai pelkässä vaipassa ulos vaan.

Meijän likka sai myös oman uima-altaan tuohon takapihalle ja olihan se neiti ihmeissään siellä polskimassa. Jotenki musta kuitenki tuntuu että se allas on enemmän iloksi meille vanhemmille ku tuolle pikkutypylle ;)
Nyt täällä kauheesti ootellaan, että isukin loma alkais. Saahaan sitte olla kaikki kolme kotona kolme kokonaista viikkoa, mahtia!

Musta on ihana kun niin moni tuttu on saanu/saamassa nyt vauvoja. Mää jännitän ja ootan jokaisen puolesta täällä kotona. Se on niin hieno tapahtuma ja niin onnellinen hetki elämässä, että jokaiselle läheiselle ja tuttavalle sitä toivon <3

Tästä päästäänki mun tämän hetkisiin ajatuksiin. Oon tässä miettiny sitä miten ärsyttävää kateus on. En mää sillä itte jaksa päätäni muuten vaivata mutta aina se vaan ihmetyttää miten ihmiset osaa olla niin julmia toisiaan kohtaan ihan vaan koska on niin kateellisia. Miksei voi antaa toisten olla onnellisia? Mää oon aina ollu avoin ihminen ja luotan lähestulkoon kaikkiin (välillä liikaakin) aina siihen asti kun on syytä luottaa. En kuitenkaan oo sinisilmänen ja osaan kyllä tulkita millon mulle valehdellaan tai millon ei enää oo syytä luottaa. Ja miten tää luottamus nyt siihen kateuteen liittyy? no siten että kyllä on paljon ihmisiä, jotka vaikuttaa vilpittömiltä mutta taustalla kaikki ei ookkaan niin kaunista. Kateus saa ihmiset tekemään tosi rumia asioita ja se jos mikä saa luottamuksen karisemaan..
En siis nyt sano, että mulle kukaan ois ollu kateellinen mutta on surkeeta että toisten ilo pilataan sillä että joku kateellinen tulee ja tekee mahottomaksi iloita onnestaan.
Jokainen on oman onnensa tavalla tai toisella ansainnu ja tehny varmasti töitä sen eteen, niin myös minä.

Olkaa ilosia ja onnellisia! Elämä on ihanaa ku muistaa, että kyllä sitä saa hyvällä omallatunnolla olla onnellinen vaikka se ei kaikille sopiskaan. Nyt on kesä ja mieli virkeä :)

Ihanaa alkanutta kesää kaikille!