Neiti se vaan on kasvanu ja ottanu kaikki kiinni pituudessa ja aikalailla myös painossa.
Ensimmäisen kuukauden aikana käytiin siis viikottain punnituksella neuvolassa kunnes kuukauden neuvolakäynnillä 3 kg oli täynnä ja punnitukset voitiin lopettaa. Ensimmäisen kuukauden aikana neidille oli tullu myös 7cm pituutta! ihan älytöntä.
Ei tää kaikki silti helppoa oo ollu. Kitinät alko jo ensimmäisen kahen viikon jälkeen ja nyt reilu kuukausi onkin menny ihan sumussa. Yöt on hankalia ja neidin maha vaivaa. En silti voi olla suruissani, koska tämähän se on mitä oon aina halunnu; olla äiti. On kuitenki hankalaa ja ankeaa kun ei kykene auttamaan toista. Kaikkein kauheinta on kattoa kun oma lapsi itkee eikä yksinkertasesti tiedä mikä on hätänä. Niinä hetkinä edes oma yliväsymys ei tunnu miltään. Aamusin sitä pyörii ympäri asuntoa vauva kainalossa niin väsyneenä ettei tiedä onko unessa vai hereillä. Päivän mittaan se itku alkaa tuntua jo melkein normaalilta ja kun neiti viimein nukahtaa edes 15 minuutiksi on se niin ihmeellistä ettei tiedä mihin sen kaiken ajan käyttäis.
Ristijäiset vietettiin ja neiti sai nimekseen Helmi Susanna. Helmi oli myös mun isomummun nimi ja kuvastaahan se tuota pientä ihmettä. Se on meidän oma pieni helmi.Kastetilaisuus oli kertakaikkiaan ihana ja sillon jopa neiti oli rauhallisena (se olikin yks niistä ihmeellisistä päivistä sitten..).
Oon kaikista itkuista ja väsymyksistä huolimatta niin onnellinen että saan olla äiti. Meidän tyttö on parasta tässä maailmassa ja tekisin mitä vaan tuon tytön puolesta. Ottaisin kaikki ne mahavaivat ja huonot olot itelleni jos pystysin.
Ja kun nyt katon tota nukkuvaa ja tällä hetkellä tyytyväistä tyttöä, on tää kaikki taas sen arvosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti