9kk valvomista

Huhhuh, nyt voisin vaikka sanoa olevani ylpeä mun pikkuperheestä. Meidän jokapäiväiset itkut ja hampaiden kiristykset ei ookkaan johtunu siitä, että meidän likka ois jotenki huono nukkumaan tai muuten vaan levoton niin öisin ku päivisinki. Sen taustalla oli ihan oikeeki syy..nimittäin maitoallergia. Nyt sitten selvitykseen tulis myös muut maholliset allergiat. Pitkä prosessihan tää on ollu ja täytyy myöntää, että ei se helppoakaan oo ollu.
Kaikkihan tää lähti nyt siitä kun äidinvaisto sano ettei tää nyt enää voi olla mahollista ja kyllä ton lapsen joskus pitäis nukkuakkin vaikka kuinka levoton oiskin. Tässä vaiheessa sitten kuvioon astui sosiaalinen media, Facebook. Siellä sitten kyselin muilta äideiltä josko jollain ois antaa jotain neuvoa meidän likan kummallisiin kouristeluihin ja yöllisiin itkuihin/heräilyihin. Sieltä sain neuvoja alkaa penkomaan allergiat läpi ja varasinki heti yksityiselle lääkärille ajan. Siellä sitten asiansa hienosti osaava vanhempi naislääkäri neuvoi aloittamaan maitoaltistuksen. Noh, soijamaito alotettiin ja heti eka yönä nukuttiin enemmän kun yhtenäkään aijempana yönä sen 9kk aikana. Vajaan viikon ajan tyttö jakso nukkua ja olla ilonen mutta sitten alko päivisin tulla ikäviä kipristelyjä, jonka vuoksi aloin epäileen onko se sittenkään maitoallergiaa. Soijamaidolla kuitenki jatkettiin kaikesta huolimatta.
Nyt sunnuntaina sitten kokeiltiin lääkärin ohjeiden mukaan vaihtaa takas tavalliseen korvikkeeseen..noh, eihän se hyvin menny. Tyttö huusi vuorokauden ja väänsi itteään mitä kummallisempiin asentoihin. Maanantai-illan jälkeen ei paljon tavallista maitoa enää neidille juotettu. Nyt sitte aletaan kokeilla muita ruoka-aineita..taustallahan voi siis olla moni muukin allergia.

Tavallaan on helpottavaa viimein tietää, että tähän kaikkeen valvomiseen ja itkuun on joku ihan oikee syy.
Sitä oli jo niin väsyny, että tuntu niin ku ois humalassa kävelly ympäriinsä. Eikä se ollu vaan kuvitelmaa, niinku itekki alko jo luulla kun mitään syytä ei löytyny. Silti on tympeetä, jos se rakkaista rakkain ihminen joutuu kärsimään allergioista. Onni on kuitenki, että lasten allergiat usein iän myötä häviää..

Niinku alussa jo sanoinki niin oon super ylpee meijän perheestä. Kaikesta valvomisesta ja itkuista huolimatta ollaan vahvempia ku ikinä ja mitä rakkauteen tulee niin se on vähintäänki triplaantunu tän kaiken keskellä. Sitä oppii arvostaan myös omaa kumppania ihan eri tavalla kun näkee miten se jaksaa tukea ja kannustaa vaikka kuinka väsyttää.
Huh, kahvin juontiin ja uusien haasteiden kimppuun ;)