Vuosi rakkautta

Mulla on taas niin paljon ajatuksia ettei niistä itekkään saa selvää, mutta koitan jotenki jäsennellä asioita.

Neiti siis täytti eilen 1v. En voi uskoa, että siitä on oikeesti jo vuosi kun tuo meidän neiti saapu maailmaan. Nyt kun astuu ulos ovesta muistaa täydellisesti sen olotilan, joka mulla oli vuosi sitten. Hämmennystä, iloa, rakkautta ja pelkoa. Mitä tulee tapahtumaan, miten meidän tyttö pärjää? Ilma on tänäkin vuonna tismalleen samanlainen ku viime vuonna tähän aikaan. Viime vuonna sato ensilumi samana päivänä kun meijän sinnikäs pikkulikka tuli maailmaan. Muistan kun neiti "viimein" siirrettiin teho-osastolta lastenosastolle..muistan kuinka mun olo oli yhtäaikaa superväsy ja superpirteä. Tuntu ettei se matka sairaalassa pääty koskaan. Nyt se sairaalassa vietetty aika tuntuu kuitenki niin kaukaselta, vaikka samalla tuntuukin ku se ois ollu eilinen.

Näin meillä seistään!

Nyt tuo 1v. ei pysy enää lattialla juuri ollenkaan. Se nousee tuoleja,sohvaa,tv-tasoa ja ties millon mitäkin vasten seisomaan ja ottaa sivuaskeleita tukea vasten. Pitkä matka on kuljettu sieltä teho-osaston suojista tähän päivään.

Kyllä mää myönnän, että suuri haikeus iskee kun mietin millanen tää ensimmäinen vuosi ois voinu olla. Ihanaa, seesteistä vauva-aikaa, jokelteluja, leikkejä ja hymyjä. Kaikkea niitä on myös meidän arkeen sisältyny, mutta niin paljon myös vastoinkäymisiä. En kuitenkaan vaihtais hetkeäkään pois. Tää ensimmäinen vuosi on opettanu niin paljon myös musta itestäni. Oon aina ollu aika pessimistinen mutta koko tämän allergiataipaleen aikana oon muuttunu tosi paljon. Sitä on vaan pakko oikeesti ajatella että huomenna kaikki on paremmin, ei sitä muuten jaksa. Vaikka normaalistikkin lapsi menee kaiken edelle ja on elämässä se ykkönen tärkeysjärjestyksessä on tää allergiataival pistäny senkin asian ihan uusiin mittakaavoihin. Ihan koko ajan on ajatukset tytössä, allergioissa, ruokakokeiluissa, rotaatioruokailussa, ruokapäiväkirjoissa ja millon missäkin. On vaikea keskittyä mihinkään muuhun asiaan kun päässä on niin paljon epäselviä kiemuroita.

Maalari maalaa

Muutama päivä sitten neidin iho lehahti taas ruvelle ja tottakai se aiheutti älyttömän pettymyksen. Ei siis vieläkään mitään muutosta, huoh. MUTTA!! käännekohtia on (EHKÄ) tapahtunut! Oon super ilonen nyt! Maito vaihdettiin Peptistä Neocateen.. lisäksi peruna vaihdettiin riisiin ja nyt on jo yks yö menny vähän paremmin. Lisäksi iho saatiin kuriin ataraxilla ja sillä että peruna ja pepti jäi pois (ainakin uskon niin). Myös eilispäivä/ilta ja tämä päivä on ollu huomattavasti lepposampia. Neiti viihtyy ja leikkii ilosena. Höpöttää ja naureskelee. Se on oikeesti näin mamman silmälle,korvalle ja mielelle aikamoinen ilo. Nyt myös päikkäreille ruettiin erittäin helposti aikasempaan nähden.
Edelleen on ruokavaliossa aivan yhtä vähän ruoka-aineita ja refluksilääke menee vieläkin mutta oon jo taas vähän toiveikkaampi. Nyt kun vielä saatais se aika allergiapolille niin eiköhän meillä ala asiat selvitä.

Eilen neiti saikin jo hienoja lahjoja kun kylässä kävi mummo ja pappa sekä kummisetä.

Lahjoja

Viikonloppuna juhlitaan siis meidän 1-vuotiasta prinsessaa yhessä ystävien ja perheiden kanssa. Mun täytyy kyllä sanoa että juhlin tuota neitiä mielelläni vaikka koko vuoden. Kaikista meistä se on kuitenkin se kaikkein sinnikkäin. Se on täydellinen, kaikkine allergioineenkin. Se on meidän elämän valo ja ilo. Se on minun rakas

<3

1v.! <3

Tattarileipää synttäripäivän kunniaksi :)