Lastenosastolta kotia kohti

Ja tarina jatkuu...
.. Elikkä kolmen vuorokauden päästä neitokaisen syntymästä päästiin pois teholta ja samana päivänä minä anelin että pääsisin pois osastolta, kotiin. Lääkäri kotiutti mut ja pääsin omaan sänkyyn nukkumaan. Kaikkein  mieluiten olisin tietysti ottanut nyytin mukaan kotiin mutta neidin matka jatkui vielä sairaalassa lastenosastolla. Tyttö oli lastenosastolla 6 yötä. Sen 6 yön aikana opeteltiin mm. syömistä ja koetettiin saada sokerit kuntoon.  Ensin päästiin irti sokeriletkusta ja pari päivää myöhemmin myös nenämahaletkusta. Oli outoa kun tyttöä pystyi liikuttamaan ympäri huonetta kun ei oltu enää laitteissa kiinni. Kun nenämahaletku saatiin pois, tiedettiin ettei kotiutuminenkaan olisi kaukana. Vuorokauden tilannetta seurattuaan lääkäri päätti että tyttö olisi valmis kotiin. Oltiin niiiiin onnellisia, että sairaalaelämä olisi viimeinkin ohi.
Ensimmäinen yö kotona meni odotettua paremmin. Tyttö nukkui reilun 3 tunnin unet, söi ja jatkoi uniaan 5 tuntia putkeen. Oltiin valmistauduttu totaaliseen huutoon, sillä viimenen yö sairaalassa oli kaikkea muuta kuin levollinen. Neiti huusi täyttä päätä 21-03 eikä syytä vain saatu selville.
Noh, seuraava yö kotona olikin taas kaikkea muuta kuin nukkumista täynnä. Tyttö aloitti huutamisen jälleen klo 21 ja jatkoi klo 02 asti, jolloin päätin soittaa päivystykseen. Päivystyksestä neuvottiin tulemaan näytille sillä tytön syntymä oli ollut niin ennenaikainen että lääkäri halusi tarkistaa tilanteen. Ajoimme Oys:n lasten päivystykseen. Lääkäri tutki neitokaisen ja totesi ettei mitään vikaa löydy. Vaiva näyttäisi viittaavan koliikkiin. Tietysti menin paniikkiin ja aloin ajatella usean kuukauden unettomia öitä ja ennen kaikkea sitä tuskaa minkä koin kun en voinut auttaa itkevää tytärtäni.
Seuraavana päivänä kuitenkin huomasin, että tytöllä oli todella paha vaippaihottuma. Iho oli vereslihalla ja punoitti erittäin paljon. Sinä päivänä kylvetimme tytön ja laitoimme runsaasti rasvaa. Lisäksi annoimme neidin olla ilman vaippaa koko illan. Koko illan tyttö nukkui kuin enkeli ja myös seuraavan yön. Olen täysin sitä mieltä ettei meidän neitiä vaivaa mikään koliikki vaan yksinkertaisesti todella paha vaippaihottuma.
Kaikki tämä sai varmasti alkunsa jo teholta. Teholla ja vielä lastenosastollakaan neitiä ei voinut siirtää vesihanan luokse, koska kaikki letkut ja koneet estivät sen. Siispä tyttö täytyi pestä ja puhdistaa märillä pyyhkeillä. Kaikkea sitä onkin tuo lapsi parka joutunut kokemaan pienen elämänsä aikana.
Nyt kun vaippaihottumaa on saatu taltutettua rasvalla ja runsaalla pesulla, on tyttö ollut kuin enkeli. Nyt neiti ei meinaa malttaa edes syömään herätä! Aivan mahotonta. Niin ne on reppanan päivät "pienestä" kiinni.
On ihanaa kun voi taas auttaa omaa lastaan <3
Ja tästä lähin luotan omaan äidin vaistoon!